Ikkuna, tempera, Jouni Onnela, 2010
Nuo kaksi ovat kotimainen Nina Terno ja italialainen Marino Marini. Taisi olla vuosi 1978, kun taidekeskus Retretin sisäänkäynnissä havahduin lattialla seisovaan Nina Ternon (s. -35) Sirkushevoseen. Kaula kaarella, vahvat lihakset, mutta niin ohuet, herkät jalat - näky syöpyi mieleen. Muuta en juuri Retretistä muista. Myöhemmin, taisi olla 90-luvun alussa, kun hyväntekeväisyysgaalat olivat jälleen muodissa, eräässä tv-huutokaupassa tuon samaisen veistoksen huusi USA:n suurlähetystö. Ja itseasiassa hyvin halvalla! Ei saisi enää. Nina Ternon taiteen arvo on noussut roimasti hänen kuolemansa jälkeen vuodesta 2003.
Toinen samantapaisen sisusten liikkeen saanut tapahtuma oli varmaankin 10-15 vuotta sitten kirjakaupassa, kun selasin paksun paksua teosta italialaisen kuvanveistäjän Marino Marinin (1901-1980) veistoksista ja grafiikasta. Erityisesti värikkäät, mutta samalla pelkistetyllä ja elävällä piirrosviivalla tehdyt grafiikanlehdet kiehtoivat. Ihmis- ja hevoshahmoja luonnosmaisina. Hänen ratsastajaveistostensa eri versioiden pelkistys nousee primitiivisen kuvanveiston perinteestä. Marinon töissä viehtymykseni painottuu grafiikkaan, Ninan osalta toisin - veistoksiin. Molemmat ovat keskeisiä innoittajia yritykseeni opiskella nyt veistoa ja kuvan tekemistä. Pertti Kukkonen, vihreistä kuparibetonitöistä tunnettu kuvanveistäjä, jonka kanssa keskusteluista 90-luvun loppupuoliskolla antoi lopullisen sykäyksen ryhtyä opiskelemaan ja harrastamaan kuvanveistoa.
Nina Ternon veistoksissa toisella suunnalla ovat mm. eläinteemat, kuten kauniisti muotoillut - samalla sekä vahvat että herkät - hevos- ja ratsastajatyöt, ja toisaalla maailman ja elämän tuskaa ilmentävät teokset naiskuvineen ja kotkanpäisine seireeneineen. Hevoset ovat usein ryhdikkäitä, mutta niin jaloja, että voisivat pirstoutua - vaikka kestävää potkupatinoitua pronssia usemmiten ovat. Mutta löytyy kuolemaa ja kärsimystä myös hevosveistoksista, kuten laajasti muutoinkin hänen töissään. Nina Ternon veistosten muotoilu lähtee klassisesta kuvanveiston perinteestä, ja ovat sisällöllisesti kunkin katsojan tulkittavissa monin tavoin.
Nina Terno teki runsaasti myös mm. hiili- ja tussipiiroksia. Näkemissäni piiroksissa hevoset ovat jollain tapaa liian kauniita - tässä syystä mieltymykseni painottuu hänen veistoksiinsa. Ja kannattaa ehdottomasti katsasta hänen Haukka-ahon ajattelija Sotkamossa - mieshahmo ison hirven leukaparran alla. Siitäkin, massiivisuudesta huolimatta, aistii Ninan muotokielen herkkyyden ja keveyden. Veistos on omistettu äskettäin edesmenneelle Veikko Huoviselle, sotkamolaiselle Havukka-ahon ajattelijan kirjoittajalle.
Niinpä ... Tämän tarinan kirvoittivat Rolando ja Siv Pieraccinin, Suomessa asuva italialainen taidekirjallisuuden kustantajapariskunta. He lahjoittivat äskettäin Ateneumille keräämänsä laajan kokoelman italialaista grafiikkaa. Siitä koottu näyttely Viiva Italia! on parhaillaan Ateneumissa tammikuun puoleen väliin saakka. Ja mikä miellyttävintä, Marino Marinin grafiikka on pääosassa! Olipa hieno nähdä niitä aitoina. Kannattaa käydä, kun täällä päin liikkuu.
Nina Ternon veistoksissa toisella suunnalla ovat mm. eläinteemat, kuten kauniisti muotoillut - samalla sekä vahvat että herkät - hevos- ja ratsastajatyöt, ja toisaalla maailman ja elämän tuskaa ilmentävät teokset naiskuvineen ja kotkanpäisine seireeneineen. Hevoset ovat usein ryhdikkäitä, mutta niin jaloja, että voisivat pirstoutua - vaikka kestävää potkupatinoitua pronssia usemmiten ovat. Mutta löytyy kuolemaa ja kärsimystä myös hevosveistoksista, kuten laajasti muutoinkin hänen töissään. Nina Ternon veistosten muotoilu lähtee klassisesta kuvanveiston perinteestä, ja ovat sisällöllisesti kunkin katsojan tulkittavissa monin tavoin.
Nina Terno teki runsaasti myös mm. hiili- ja tussipiiroksia. Näkemissäni piiroksissa hevoset ovat jollain tapaa liian kauniita - tässä syystä mieltymykseni painottuu hänen veistoksiinsa. Ja kannattaa ehdottomasti katsasta hänen Haukka-ahon ajattelija Sotkamossa - mieshahmo ison hirven leukaparran alla. Siitäkin, massiivisuudesta huolimatta, aistii Ninan muotokielen herkkyyden ja keveyden. Veistos on omistettu äskettäin edesmenneelle Veikko Huoviselle, sotkamolaiselle Havukka-ahon ajattelijan kirjoittajalle.
Niinpä ... Tämän tarinan kirvoittivat Rolando ja Siv Pieraccinin, Suomessa asuva italialainen taidekirjallisuuden kustantajapariskunta. He lahjoittivat äskettäin Ateneumille keräämänsä laajan kokoelman italialaista grafiikkaa. Siitä koottu näyttely Viiva Italia! on parhaillaan Ateneumissa tammikuun puoleen väliin saakka. Ja mikä miellyttävintä, Marino Marinin grafiikka on pääosassa! Olipa hieno nähdä niitä aitoina. Kannattaa käydä, kun täällä päin liikkuu.
